Perjantain draamaa

Perjantain lähipäivänä käsittelimme draaman avulla arvoperustaa opetuksessa. Aluksi lämmittelimme pariharjoituksessa, jossa laskimme vuoronperään kolmeen. Harjoitus jatkui numeroiden korvaamisella äänteellä, fyysisellä toiminnalla ja parin nimellä.

Harjoitukset jatkuivat silmät suljettuina... askel eteen, samaa mieltä/kyllä
                                                               ... askel taakse, eri mieltä/ei
Saimme kuulla väitepatteriston eritilanteista opettajanmaailmasta. Silmät olivat siksi suljettuina, että jokaisella opiskelijalla oli oma rauha miettiä omaa ajatustaan väitteistä. Väärää tai oikeaa vastausta ei ollut. Harjoitus viritteli jokaisen ajatuksia päivän aiheeseen.

Päivä alkoi draamakasvatukseen kuuluvalla perehdyttämisellä aiheeseen. Lyhyiden leikkien varjossa ajatukset siirtyivät varmasti arvokysymyksiin opettajan työssä. Samalla alkuleikit toimivat lämmittelynä jokaisen omaan leikkiin. Vänttänen Niina kirjoittaa lyhyesti draamasta opetuksessa Edu.fi sivustolla: Draamatunti jaetaan kolmeen osaan ensin perehdytään aiheeseen, sitte leikitään/näytellään ja lopuksi keskustellaan. Draamassa jokainen oppija joutuu muodostamaan oman näkemyksensä asiasta, muokkaamaan sitä eri tietolähteiden tai ryhmän tietojen perusteella ja näin tapahtuu aitoa oppimista.

Lämmittelyssä aiheena oli myös dialogi, aito dialogi. Se jäi mieleeni tärkeänä opettajuuteen liittyvänä seikkana. Poikkeus Anna-Maija kirjoittaa vuorovaikutuksesta ja dialogista tärkeänä osana opettajuutta. Artikkeli perustuu lukiolaisille tehtyyn kyselytutkimukseen. Sen mukaan vuorovaikutustaidot, dialogi ja opettajan kyky mukauttaa opetus oppilaiden tarpeisiin tekee hyvän opettajan. Dialogi ja kiinnostus oppilaidensa elämään ylläpitää oppimista ja motivaatiota.

Takaisin draamaan... Päivämme jatkui parityöskentelynä, jossa valitsimme jonkin arvokysymyksen aikaisemmista leikeistä ja keskusteluista. Valitsimme tasa-arvo kysymyksen työpaikoilla. Monissa työpaikoissa näkyy selkeästi arvoportaiden mukainen toiminta. Ylempänä olevat määrittelevät alempien työpäivien tahdin. Kitenkin jokainen yksikössä työskentelevä ihminen tekee arvokasta työtä omalla osaamisalallaan. Tunnilla teimme patsaan, jossa toinen seisoi tuolilla tärkeän näköisenä ja toinen kaatoi kahvia portaikossa ylemmälle työntekijälleen. Jokaisen patsaan luona pysähdyttiin, keskusteltiin ja muokattiin sitä parempaan suuntaan. Patsastelun jälkeen jokainen pari sai vielä tehtäväkseen tehdä julisteen omasta aiheestaan. Vieressä julisteen kuva (Made by Jenni ja Anne).




Lähteet:

Poikkeus, Anna-Maija 2018. Opettajan osaaminen - Vuorovaikutusta ja dialogia. https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/3-2018/1

Väntänen Niina. Roolileikit ja draama. https://www.edu.fi/perusopetus/historia_yhteiskuntaoppi/tyotapoja/roolileikit_ja_draamat

Draama. Nikedu. http://www.tyokalupakki.net/pages/index.php?id=117&pid=8

Torstain arviointia

Torstain lähipäivänä käsittelimme osaamisen arviointia. Etenkin itsearviointi on vaikeaa. Mitä minä jo osaan ja voinko sanoa todella, että "Minä osaan tämän jo". Nyt olen joutunut tähän työhön itse ensimmäistä kertaa ihan toden teolla. Pisteitä ropisee tässä koulutuksessa vain osaamisesta ja se pitäisi jotenkin ensin arvioida.

Itsearvioinnin vaikeuteen olen törmännyt useaan otteeseen toimiessani työpaikkaohjaajana opiskelijoille. Lähestulkoon jokainen opiskelija arvioi oman osaamisensa alakanttiin. Arviointikeskustelussa sitten opiskelijat saavat mukavia yllätyksiä, kun näytön osion/osioiden arvioinnit nousevatkin omasta arvioinnista, kun keskusteluissa perustellaan ja punnitaan kunkin arvioijan numeroita. Onhan se kiva yllättyä positiivisesti... Senköhän takia suomalaiset arvioivatin itsensä usein alakanttiin?


Lähdimme pohtimaan arviointia pyöräilijätapauksissa. Ryhmäni sai temppupyöräilijä Lassen (12v). Tehtävänä oli arvioida taitoja tekniikan, liikenteen ja turvallisuuden, suunnistuksen ja paikantuntemuksen, pyöränhuollon sekä asianmukaisten varusteiden osalta. Perustellun arvioinnin lisäksi pohdimme miten taitoja kehitetään ja taidot osoitetaan kullakin osa-alueella.

Kävimme yhteisesti läpi eri tapaukset samojen kriteereiden valossa... Ja nämä kaksi asiaa nappasin tärkeimpinä mieleeni: jatkuvanäyttö ja henkilökohtaistettu arviointi/suunnittelu. Monien asioiden osaamista ei voi näyttää tentissä, esseessä, videoklipeillä tai muulla, vaan jatkuvallanäytöllä. Esimerkiksi opinnoissakin näytän joitakin osa-alueita jatkuvananäyttönä niin tässä blogissani kuin webinaareissa. Toiseksi henkilökohtainen arviointi ja henkilökohtainen opintojen suunnittelu turvaavat jokaisen oppijan oman opintopolun.

Päivä jatkuikin vielä saman teeman ympärillä. Luokassa järjestettiin Learning cafe-tyyppinen tilaisuus, jossa kierrettiin pöytiä läpi pohtien opettajan koulutuksen osaamistavoitteita. Näiden pohjalta oman osaamisen arviointi "Ossissa" sai kriteeristöä. Ja eikun arvioimaan itseä!

Lähipäivät kesäkuun alussa

Aloittelimme opintoja oikein kunnolla 6.-8.6. Oulun lähipäivillä.

Aluksi tietenkin tutustuttiin uuden opintoryhmämme jäseniin. Pääsimme heti luokan eteen kertomaan opiskelutovereistamme. Pienen parijutustelun jälkeen esittelimme parimme muulle ryhmälle. Sen lisäksi, että kerroimme itsestämme, niin pohdimme missä menemme opettajuuden pedagogisessa puussa. Luokassa esitetty dia puusta oli monimuotoisempi kuin ohessa oleva oma piirrokseni, mutta periaate oli sama... Kaikki pistivät itsensä siihen kohtaa puuta, jossa tunsivat olevansa tällä hetkellä. Itse olen kovasti yrittämässä puuhun, mutta tarvitsen jalustaa, jolta ponnistaa tai tunnistaa oman osaamiseni. Kuitenkin into ja mielenkiinto opintoihin ja tulevaan opettajuuteen on suuri. Ei kun kipuamaan puuhun!



Oman osaamisen tunnistaminen onkin näissä opinnoissa tärkeässä roolissa. Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma on osaamisperusteinen. Termi "osaamisperusteinen" on aiemmin ollut minulle tuntematon.

Osaamisperusteisuus rakentuu opiskelijakeskeisyydestä, henkilökohtaistamisesta, osaamistavoitteista sekä työelämälähtöisyydestä. Opinnot rakentuvat siis yksilöllisesti ja joustavasti kunkin osaamisen ja tavoitteiden pohjalta. Opiskelijan on tunnistettava osaamisensa joka tunnustetaan osaamispisteiksi opintotilille. Osaamista voi hankkia erilaisin tavoin. Opinnoissa keskitytään puuttuvan osaamisen hankkimiseen ja työelämässä tarvittavan osaamisen laadun varmistamiseen. Opinnot pohjautuvat siis kunkin alan ammattitaitovaatimuksiin ja työeläm vaatimuksiin. Enään ei opiskella vain oppiaineita vaan todellisia työelämän tarpeita ajatellen.

Ammatillisen koulutuksen ylijohtaja Mika Tammilehto kiteyttää opetus- ja kulttuuriministeriön videossa osaamisperuteisuuden ytimen. Mitä osaamisperusteisuus siis tarkoittaa?

Lähteet:
Karjalainen Asko & muut 2018. Osaamisen opettaja. http://oamk.fi/amok/emateriaalit/files/3215/2748/4316/Osaamisenopettajaoppikirja_2018.pdf

Osaamisperustaisuus todeksi -Askelmerkkejä koulutuksen järjestäjille.
http://www.oph.fi/download/159910_osaamisperusteisuus_todeksi_askelmerkkeja_koulutuksen_jarjestajille.pdf

Osaamisperusteisen, yksilöllisen ja joustavan ammatillisen peruskoulutuksen uudistusten toimeenpanon tuen kehittämishankkeet 2015-2016. https://www.oph.fi/kehittamishankkeet/valtionavustushankkeet/osaamisperusteisuus