Arviointi- ja palauteosaaminen

Vuonna 2014 osallistuin työpaikkaohjaajien koulutukseen. Koulutus piti sisällään:

     ➯Työpaikalla järjestettävän koulutuksen ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien    suunnittelun

     ➯Opiskelijan ohjaamisen ja oppimisen arvioinnin

     ➯Opiskelijan tai tutkinnonsuorittajan osaamisen arvioinnin.

Siitä lähtien olen toiminut työpaikallani opiskelijoiden ohjaajana sekä näyttöjen arvioijana. Vuosittain opiskelijoita onkin ollut kahdesta kolmeen koulussamme oppimassa työkäytänteitä. Opiskelijoiden oppilaitokset sekä alat ovat myös vaihdelleet. Opiskelijoita on ollut Rovala-Opistosta kommunikaation ja viittomakielen ohjaajan tai koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäiväohjaajan ammatitutkinnon opinnoista, Lapin koulutuskeskus Redun lähihoitajan ammattitutkinnon opinnoista sekä Santa Sportin liikunnanohjauksen perustutkinnon opinnoista.

Viikko sitten oli oikea näyttöjen viikko (syksyllä 2018).  Liikunnanohjauksen perustutkinnonopiskelija suoritti kolme eri osa-alueen näyttöä. Alku viikosta opsikelija teki näytön liikuntaneuvojana toimimisesta Santa Sportin punttisalilla.

Ennen näyttötilaisuutta hän oli valmistellut näyttösuunnitelman sekä tuntisuunnitelman, jotka perustuivat asiakashaastatteluihin aikaisemmasta liikunta taustasta ja halutuista tavoitteista opiskelijan valmistelemaan punttisaliohjaukseen sekä viikko-ohjelmaan.

Opiskelijan tekemän näyttö- ja tuntisuunnitelman ja liikuntaneuvojana toimimisen kriteerien saattelemana löysin minäkin itseni punttisalilta. Tosin hyvin virallisen näköisenä, kynä ja paperit kädessä. Olin ensimmäistä kertaa jalkautunut yleiseen tilaan, pois työpaikaltani, arvioimaan opiskelijan työtä. Aiemmat näytöt olen arvioinut aina omalla työpaikallani. Onneksi tilanteessa oli myös toinen arvioija, oppilaitoksen opettaja. Ennen arviointitilaisuutta kysyinkin heidän oppilaitoksen tavan näytönottamiseen, koska näytönottava oppilaitoskin oli uusi tuttavuus minulle. Mentiin samalla kaavalla kuin aikaisemmatkin. Työpaikan edustaja ja oppilaitoksen opettaja seurasivat näyttötilaisuuden läpi "kuin meitä ei olisi ollutkaan" -tyylillä.

Sama tilanne toistui vielä kahdesti kriteeristön hieman muuttuessa. Nyt arvioinnin pohjana toimi liikunnan ohjaamisen kriteeristö opiskelijan suunnitelmien kanssa. Opiskelija oli valmistellut liikuntatunnit ensin lapsille ja sitten aikuisillekin. Jokaiseen näyttötilaisuuteen tuli paikalle myös oppilaitoksen opettaja. Lopuksi kokoonnuimme vielä arviointi keskusteluun, jossa olivat opiskelija, opettaja ja minä näytönarvioijana sekä lisäksi opiskelijan työpaikkaohjaajana toiminut opettaja. Keskustelun aloitti opiskelija perustellen ja peilaten tekemisisään omiin suunnitelmiin sekä kriteeristöön. Sitten kerroimme me työpaikan edustajat omia näkemyksiämme niin työpaikalla kuin näyttötilanteessa toimimisesta. Oppilaitoksen opettajan puheenvuoron jälkeen ynnättiin arvosanojen keskiarvoa ja määriteltiin näyttöjen arvosana tyydyttävästä (1) kiitettävään (5).

Toinen tämän syksyn työssäoppija työpaikallani on ollut lähihoitaja opiskelija, joka suoritti lasten ja nuorten hoito ja kasvatus- osaamisalaopinnot työssäoppimista. Tähän jaksoon ei sisältänyt näyttöä. Opiskelijalla oli yksi isompi tehtävä harjoittelun aikana. Hänen tuli suunnitella ja toteuttaa kehitystehtävä. Työpaikkaohjaana keskustelin tehtävästä useaan otteeseen opiskelijan kanssa. Monesti työpaikkaharjottelijoilla unohtuu harjoittelujakson rajallisuus ja tehtävänantoa ei lähetä suunnittelemaan hyvissäajoin. Mieluisen aiheen ja toteutustavan löydyttyä opiskelija joutuikin esitteämään aiheensa kaikissa luokissa. Kehitystehtävä koski käsienpesun merkitystä terveyden ylläpitämisessä. Rauhallinen, asiantunteva ja monikanavainen esitys jäi varmasti jokaisen oppilaan mieleen.

Työpaikkaohjaajana arvioin harjoittelujakson kuitenkin kriteerien pohjalta. Kriteerit ja arviointipaperin sain oppilaitokselta. Tämäkin arvoiointi tapahtui keskustelussa harjoittelun lopussa. Paikalla olivat oppilaitoksen opettja, opiskelija ja minä työpaikanedustajana.

Työpaikkaohjaana pidän aina harjoittelijan alan ja oppilaitoksen tuomat kriteerit mielessä. Vaikka suoranaista näytönarviointia ei olisikaan, tuo kriteerit hyvän pohjan opiskelijan ohjaukselle. Niistä näkee hyvin mitä opiskelijan on hallittava kullakin työssäoppimisjaksollaan.

Arviointi- ja palauteosaaminen

20.11. tiimimme webinaariaihe oli: Mitkä määräykset, ohjeet ja käytännöt ohjaavat arviointimenetelmiä ja periaatteita? Jatkoimme aihetta Sitesin sivullamme Opiskelijan ja opettajan ABC; Arviointi- ja palauteosaaminen. Muilla ryhmillä aiheet olivat: Mitkä ovat arvioinnin tehtävät ja tavoitteet oppimisprosessissa?, Mitä eroa on osaamisen ja oppimisprosessin arvioinnilla? sekä Mitkä ovat yleisimmät arviointimenetelmät?

Lait ja asetukset ohjaavat arviointia ja velvoittavat siihen, mutta tarkemmat ohjeet ja kriteerit arviointityöhön antavat kunkin opintolinjan perusteet. Tuossa aluksi otin esiin kahden eri linjan osaamistavoitteet ja kriteerit, lisäksi olen nyt harjoitteluni aikan tutustunut hyvinkin läheisesti koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivä toiminnanohjauksen ammattitutkinnon oppimisen ja toiminnan tukemisen ja ohjaamisen tavoitteisiin. Harjoittelussa toteutin opintokokonaisuuden eperusteiden kriteerien sekä oppilaitoksen oman oppimispäiväkirjaohjeistuksen pohjalta. Asiakirjat siis ohjaavat jo opintokokonaisuuden suunnittelua ja toteutusta, sillä ethän voi arvioida oppimisprosessia ja tavoitteiden täyttymistä, jos olet opettanut kriteerien vierestä.

Arviointi antaa tietoa opiskelijan osaamisesta ja opetussuunnitelman osaamistavoitteiden saavuttamisesta sekä se ennen kaikkea ohjaa ja kannustaa opiskelijaa oppimisprosessissa sekä ammatillisessa kasvussa. Arvioinnilla pyritään myös kehittämään opiskelijan itsearviointitaitoja. Lossi-team esitteli webinaariosuudessaan arvioinnin kolmen ulottuvuuden tavoitteet: Diagnostisella arvioinnilla pyritään saamaan tietoa tietotasosta opintojen alussa. Formatiivinen arviointi tapahtuu oppimisprosessin aikana ja sen tehtävänä on saada tietoa oppimisen etenemisestä. Summatiivinen arviointi on opintojen lopussa tapahtuvaa arviointia, jolla varmistetaan, että todistuksen saavalla opiskelijalla on se osaaminen, mitä tutkinnon perusteissa edellytetän.

Arviointimenetelmiä on lukuisia: vertaisarviointi, itsearviointi, arviointikeskustelu, näyttö, tentti, oppimispäiväkirja, harjoitustyö,... Tärkeintä on, että opettaja valitsee menetelmänsä tilanteen mukaan ja pohtii miten arviointi tukee opiskelijan oppimisprosessia. Arviointi on väline opettajalle ja opiskelijalle; se näyttää mitä vielä pitää oppia. Siksi on tärkeää tehdä näkyväksi myös opiskelijoille arviointi ja tiedottaa heitä arviointia ohjaavista tavoitteista ja kriteereistä. Opetusharjoittelussani esittelin aivan opintojakson alkuun eperusteiden ja oppimispäiväkirjan ohjeistuksien oppimistavoitteet suunnittelemalleni opintokokonaisuudelle. Pitkin opintojaksoa opiskelijat suorittivat opintotehtäviä, joita yhdessä keskustellen käsittelimme. He pääsivät arvioimaan omaa tuotostaan sekä antamaan palautetta myös toisille. Opintojakson lopuksi opiskelijat kirjoittivat vielä suunnitelman ohjaamisprosessiin, jossa pohjana toimi heidän itse valmistamansa oppimispeli. Tavoitteenani oli, että arviointi tukee opiskelijoiden oppimista ja ammatillista kasvua. Jokainen arvioinnin osa toimi yhteenvetona edellisen päivän asiaan ja loppuarviointi veti koko opintokokonaisuuden yhteen. Näin opiskelijat pystyivät pohtimaan myös itse mitä vielä pitäisi oppia.

Läheet: 

Hyppönen & Linden 2009. Opettajan käsikirja. Opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. 

Laurila 2011. Arvioinnin tavoitteet ja arvioinnista tiedottaminen.
Opiskelijan arvioinnin hyviä käytänteitä. Opetushallitus.