Itsearvioinnin vaikeuteen olen törmännyt useaan otteeseen toimiessani työpaikkaohjaajana opiskelijoille. Lähestulkoon jokainen opiskelija arvioi oman osaamisensa alakanttiin. Arviointikeskustelussa sitten opiskelijat saavat mukavia yllätyksiä, kun näytön osion/osioiden arvioinnit nousevatkin omasta arvioinnista, kun keskusteluissa perustellaan ja punnitaan kunkin arvioijan numeroita. Onhan se kiva yllättyä positiivisesti... Senköhän takia suomalaiset arvioivatin itsensä usein alakanttiin?
Lähdimme pohtimaan arviointia pyöräilijätapauksissa. Ryhmäni sai temppupyöräilijä Lassen (12v). Tehtävänä oli arvioida taitoja tekniikan, liikenteen ja turvallisuuden, suunnistuksen ja paikantuntemuksen, pyöränhuollon sekä asianmukaisten varusteiden osalta. Perustellun arvioinnin lisäksi pohdimme miten taitoja kehitetään ja taidot osoitetaan kullakin osa-alueella.Kävimme yhteisesti läpi eri tapaukset samojen kriteereiden valossa... Ja nämä kaksi asiaa nappasin tärkeimpinä mieleeni: jatkuvanäyttö ja henkilökohtaistettu arviointi/suunnittelu. Monien asioiden osaamista ei voi näyttää tentissä, esseessä, videoklipeillä tai muulla, vaan jatkuvallanäytöllä. Esimerkiksi opinnoissakin näytän joitakin osa-alueita jatkuvananäyttönä niin tässä blogissani kuin webinaareissa. Toiseksi henkilökohtainen arviointi ja henkilökohtainen opintojen suunnittelu turvaavat jokaisen oppijan oman opintopolun.
Päivä jatkuikin vielä saman teeman ympärillä. Luokassa järjestettiin Learning cafe-tyyppinen tilaisuus, jossa kierrettiin pöytiä läpi pohtien opettajan koulutuksen osaamistavoitteita. Näiden pohjalta oman osaamisen arviointi "Ossissa" sai kriteeristöä. Ja eikun arvioimaan itseä!
