Kun tein päätöksen keväällä 2018 hakea erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin, en vielä tiennyt mihin olin lähtenyt. Toki motivaationi opintoihin oli silloinkin korkea ja halu päästä kehittymään ammatillisesti sekä tavoite opettajuuteen hyvin kirkas. Ajatuksissani oli opinnot, kuten “silloin ennen”. Opettaja sanoi mitä tuli tehdä, kuinka monta kirjaa oli luettava ja tuliko kurssi suorittaa tentillä tai esseellä. Aloitus oli siis shokki, kun ensimmäisenä piti arvioida omaa osaamistaan ja puhuttiin osaamisperusteisista opinnoista.
Vuonna 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uudistus löi vasten kasvoja. Siinä vaiheessa todellakin löi. Aivan uusi opintojen maailma avautui yllättäen ja siihen täytyi tutustua juurta jaksaen, jotta alkoi päästä kärryille. Kärryjen kanssa kilpajuoksu onkin kestänyt koko syyskauden. Välillä tuntui, että nyt alan päästä ajatuksesta kiinni, mutta sitten taas kärryt menivät menojaan. Vasta opetusharjoittelun avulla pääsin kärryjen kyytiin. Silloin näin, mitä tämä uusi reformi käytännössä tarkoittaa ja, miten se näkyy oppilaitoksen arjessa sekä jouduin todella miettimään, kuinka saan näytettyä osaamiseni, kun pitkän välimatkan vuoksi tuuttoriope ei päässyt seuraamaan opetustani.
Toinen asia, jota epäröin opintoihin hakiessa ja niiden alkuvaiheessa: Osaanko opettaa alaani? Olenko pätevä opastamaan tulevia ammattilaisia kasvatus- ja ohjausalalla? Näihinkin kysymyksiin sain vastauksen opetusharjoittelussa. Olen pätevä ja osaamistani arvostettiin. Vuosien työkokemus ja alan kehityksen seuraaminen sekä niissä muutoksissa eläminen on antanut minulle valtavan työkaluarkun. Teoria on helppo liittää käytäntöön ja tarjoilla opiskelijoille näin mahdollisimman monipuolista näkemystä myös käytännöntyön kannalta.
Opintojen alussa ennakkotehtävänä tuli suorittaa osaamisen itsearviointi. Tämä sama arviointi on suoritettu väliarviointina ja nyt opintojen loppusuoralla. Ennakkotehtävänä suorittamassani arvioinnissa olin hyvin vaatimaton oman osaamiseni kannalta. Sama päti myös väliarviointiin. Näissä oman osaamisen arvioinneissa minulla ei ollut vielä ymmärrystä siitä, mitä kyseisissä kohdissa pitäisi osata. Tai ehkä olikin, mutta omat aiemmat kokemukseni opintojen suorittamisesta olivat niin suuressa ristiriidassa näiden opintojen toteutukseen, ettei ollut uskallusta myöntää omaa osaamistaan. Niin osaamisen kriteerit näyttivät suurreellisilta “möröiltä”. Nyt osaamisen kriteereihin osaa suhtautua täysin erilailla. Ne eivät ole “mörköjä”, vaan opasteita, joiden avulla voi miettiä joko osaan asian ja miten voisin osaamiseni tuoda näkyviin. Samoin myös opettajan kannalta ne toimivat hyvinä työkaluina arvioinnissa.
Miten ammattipedagoginen ajattelu on kehittynyt suhteessa osaamisalueisiin?
Suunnitteluosaaminen
Suunnitteluosaamisen ja toteustusosaamisen osaamisalueilla alku- ja väliarvioinnissa näkyi vahvasti oma aiempi kokemus opettamisesta ja sen suunnittelusta. Opintojen ja opetusharjoittelun myötä on varmistunut myös oman kasvatusalan teoriatiedon vahva pohja sekä kokemus, joka tosin tulee pääsääntöisesti perusopetuksen puolelta. Opetusta ja ohjausta ohjaavat asiakirjat, ohjausmuodot, toiminnan taustalla vaikuttavat oppimisnäkemykset ja oppimisprosessi ja sen merkitys pedagogisesti perustellun opetuksen suunnittelun taustalla sekä oppimisympäristön vaikutus oppimiseen kulkevat samaan malliin niin perusopetuksessa kuin ammatillisen opetuksen puolella. Toki nämä on osattava suhteuttaa oppijoihin/ryhmään sekä opetettavaan aiheeseen. Opetusharjoittelussa suunniteltu ja toteutettu opintokokonaisuus vahvistivat myös oman osaamisen tunnetta.
Ammatillisella puolella on omat piirteensä kuten koulutuskokonaisuuden suunnittelu ja toteutus sekä tätä ohjaavat asiakirjat ja lait. Jokaisesta ammattialasta ja opintokokonaisuudesta löytyy suunnittelun ja toteutuksen rungoksi opetussuunnitelman perusteet esimerkiksi netistä ePerusteista. Koska oppikirjoja sinällään ei ole tarjolla, on koottava itse materiaali ja valittava opetettava aines. Opetukseen käytettävä aika on todella rajallinen ja opetettavaa ainesta riittäisi yllinkyllin. Harjoittelussa teoria ydinainesanalyysistä sekä opetustuntien rajallisuudesta todentuvat. Ydinainesanalyysillä aiheen ydin erottuu ja opetuksessa voi keskittyä siihen, mikä on oleellisinta tietää.
Toteutusosaaminen
Opetusharjoittelussa toteutin oman alani koulutuskokonaisuuden ja yllätyksekseni koko prosessi toimi hyvin luonnollisesti. Ehkä aiempi työtaustani perusopetuksen puolella on toiminut loistavana harjoitteena tässäkin. Opetus ja ohjaus on rakennettava jo suunnittelussa pedagogisten ratkaisujen varaan niin, että käytetyt menetelmät voidaan perustella. Pelkkä opetuksen suorittaminen ei takaa laatua ja tuloksia, vaan opetuksen on pohjattava pedagogisille ratkaisuille, joissa mietitään jo opetettavaa ryhmää ja opetettavia asioita.Pidän vahvuutenani vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa. Mielestäni on hyvin tärkeää olla aidosti läsnä ja vuorovaikutuksessa opetuksen aikana. Se on loistava työkalu opettajalle havainnoimiseen ja tarkkailuun opetettavien asioiden ymmärtämisessä. Opintojen aikana toteutetut webinaarit eivät olleetkaan ominta. Puhuminen koneelle ilman osallistujien vastavuoroista toimintaa tuntuu vieläkin haasteelta. Kuitenkaan en kieltäytyisi netin kautta toteutettavasta koulutuskokonaisuudesta, koska pidän myös haasteista.
Vuorovaikutus ja yhteistyö myös muiden koulutuksen toimijoiden kanssa on tärkeää opetuksen laadun takaamiseksi. Opetusharjoittelussani tein yhteistyötä toisen koulutuksesta vastaavan opettajan kanssa. Näin vältyttiin päällekkäisyyksistä opintojaksoissa. Myös mahdollinen yhteisopettajuus olisi mielenkiintoista kokea, koska näen sen tulevaisuuden opettajuutena. Lisäksi yhteistyö moniammatillisesti takaa opiskelijoiden parhaan tuen opintojen edistymiseen.
Arviointiosaaminen
Aiempaa kokemusta toisen asteen opiskelijoiden arvioinnista minulla on useista eri työssäoppimisjaksoista. Opiskelijoiden oppilaitokset ja arvioinnin kohteet ovat vaihdelleet. Kriteerit omaan arviointityöhön tulevat eri alojen perusteista (ePerusteet), mutta toteutus on vaihdellut oppilaitoksittain. Osalle opiskelijoita on kirjoitettu arvio harjoittelun kokonaisuudesta, toisille arviointi on suoritettu tarkemmin kriteeri kriteeriltä. Kuitenkin aina harjoittelun lopussa on toteutettu kolmikanta-arviointikeskustelu, jossa opiskelija, oppilaitoksen opettaja sekä työpaikkaohjaaja/näytönarvioija ovat olleet paikalla. Tämän näenkin hyvin hedelmälliseksi tavaksi, koska näin yhdistetään oppilaitoksen ja työelämän näkemys tarvittavasta osaamisesta. Tämän kautta voisi myös lähteä tarpeentullen kehittämään harjoittelun sisältöjä työelämän tarpeiden kehittymisen/muuttumisen vuoksi.
Vaikka lopussa tapahtuva arviointi on opiskelijoille ehkä merkityksellisimmän tuntuinen, on arvioinnilla ja palautteella tehtävänsä oppimisprosessin alusta alkaen. Arvioinnin tehtävänä on ensisijaisesti kannustaa ja motivoida opiskelijaa, ohjata osaamista ja ammatillista kasvua sekä kertoa missä opiskelija on matkalla oppimisen polullaan. Opetusharjoittelussa kuin myös työssäoppimisen ohjaajana olen kerrannut opiskelijan kanssa ammattitaitovaatimukset, arvioinnin kohteet ja kriteerit. Opiskelijan on ymmärrettävä mitä, miten ja miksi arvioidaan. Työssäharjoitteluohjaajana minulla on myös tapana palata kriteereihin, jotta opiskelija huomaa tuoda vaadittavat osaamiset esiin harjoittelun aikana. Tätä käytäntöä aion jatkaa myös ammatillisena opettajana.
Arviointi ja palautteen antaminen on kokoaikaista. Sen avulla kannustetaan ja ohjataan opiskelijan oppimista. Näen että, harjoittelijoiden/opiskelijoiden viimeinen arviointikeskustelu ja kirjallinen arviointi on koko prosessin yhteenveto. Viimeisessä arvioinnissa ei saa tulla yllätyksiä, että esim. jokin osa-alue on jäänyt osoittamatta. Silloin voisin itse ohjaajana miettiä omaa onnistumistani ohjaustyössä.
Erityispedagoginen osaaminen
Pidän erityispedagogista osaamista vahvuutenani. Työssäni arvioin tuen tarvetta, esteettömyyden tasoja, oppimateriaaleja, oppimisympäristöjä sekä pedagogisia ratkaisuja päivittäin. Yksilöllisyys näkyy oppimispolussa ja arvioinnissa. Opettajana on tärkeää miettiä opetusta jo suunnitteluvaiheessa esteettömyyden tasot huomioiden, mutta tärkeää on myös toimia ja tarttua kysymyksiin joustavasti opetustilanteessa, jos huomaa jonkin asian olevan vaikea. Jokaisella on oikeus oppimiseen riippumatta siitä millaista tukea oppimiseensa tai sen mahdollistamiseen tarvitsee.Tuen eri muodot ovat myös minulle tuttuja ja olen päässyt syyskaudella tutustumaan toisenasteen erityisen tuen opintomahdollisuuksiin asuinpaikkakunnallani. Kävin tutustumiskäynnillä Redun Telma- koulutuksessa, jossa opiskelijoiden lukujärjestyksen täyttivät henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti työhön ja itsenäiseen elämään valmentavat opinnot. Luovi tarjoaa omalla koulutuksellaan vaativan erityisen tuen opintomahdollisuuksia.
Opetusharjoittelussa tutustuin myös opiskelijahuollon palveluihin, jotka tarjoavat kattavan tuen opiskelijoiden oppimiselle ja opinnoissa edistymiselle. Opiskelijahuolto moniammatillisena tiiminä tarjoaa opiskelijoille moninaista tukea opinnoissa etenemiseen. Opinnoissa olen syventänyt tietoja esimerkiksi estettömyyden ja oppimisympäristön tasoista (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen).
Digipedagoginen osaaminen
Digipedagogisen osaamisen kohdalla osaamisen kehittyminen on mennyt opintojen aikana huimasti eteenpäin. Opinnoissa on saanut aimo annoksen digipedagogisia kokemuksia. Syyskauden ajan olemme saaneet suunnitella ja toteuttaa eri aiheista puolen tunnin opetuksia Adobe Connect- ympäristössä. Tiimini kanssa olemme kokeilleet erilaisia toteutuksia, jopa väittelyä. Olen opetustuokioiden myötä tutustunut useisiin minulle uusiin alustoihin, peleihin ja muihin mahdollisuuksiin netissä, joita voi käyttää niin lähiopetuksessa kuin netin kautta toteutetussa opintokokonaisuudessa. Lisäksi digimerkit ovat vieneet digiosaamistani huimasti eteenpäin.
Arvioinnin digitaalisiin ratkaisuihin tutustuin opetusharjoittelussa, vaikkakin sama järjestelmä on käytössä myös peruskoulun puolella. Harjoittelupaikassani oli käytössä Wilma-järjestelmä arvioinin ja oppimisen edistymisen seuraamiseen. Lisäksi opintojakson aikaista arviointia suoritettiin pedanetin kautta, jonne myös koottiin materiaaleja ja oppimistehtäviä.
Turvallisuusosaaminen
Turvallisuusosaamisen fyysinen puoli on usein näkyvillä. Työpaikkaohjaajana olen moneen kertaan tutustuttanut opiskelijan oman työpaikkani turvallisuussuunnitelmaan, hätäpoistumisteihin ja käytänteisiin, joilla harjoittelemme esimerkiksi poistumista. Ohjeistukset löytyvät myös julisteista ja pohjapiirroskuvista koulun seiniltä. Nykyisin myös tietotekninen turvallisuus ja tietovuotojen ehkäiseminen on tärkeä osa fyysistä turvallisuutta.
Opiskelun myötä olen tietoisemmin kiinnittänyt huomiota turvallisuuden kahteen muuhun ulottuvuuteen: psyykkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Useat lait ja asiakirjat velvoittavat opettajaa puuttumaan huomaamaansa käytökseen, joka jollain tavalla loukkaa tai on muuten vaaraksi toisille. Sosiaalisen turvallisuuden takaamiseksi on puututtava heti kiusaamiseen, syrjintään, häirintään tai väkivaltaan. Myös psyykkisen turvallisuuden riskejä voidaan ennaltaehkäistä oikealla toiminnalla. Opettajan on havainnoitava opiskelijoitaan ja tunnistettava “avunhuudot” sekä otettava huoli puheeksi oppilashuollon asiantuntijoiden kanssa. Jokaisella opiskelijalla on oikeus turvalliseen, kunnioittavaan ja tasa-arvoiseen opiskeluun niin fyysisen, sosiaalisen kuin psyykkisen turvallisuuden kannalta.
Työelämä- ja verkosto-osaaminen
Työelämäyhteydet luovat verkostoja ja verkostot takaavat mahdollisuuden pitää yllä kasvatus- ja ohjausalallakin hyvin keskeistä työelämälähtöisyyttä. Opetusharjoittelussa vahvistui käsitys siitä, että ammatillinen koulutus on hyvinkin työelämälähtöistä. Harjoittelussani sain valtavasti positiivista palautetta opetettavan aiheen liittämisestä käytännöntyöhön sekä uusimpien muutoksien ja terveisten tuonnista opetukseen. Helppoa se oli nyt, koska teen työtäni koulunkäynninohjaajana. Tulevaisuudessa näen, että opettajan on enemmän ja enemmän tutustuttava tai ylläpidettävä yhteyksiään työelämään, jotta pysyy muutoksessa mukana. Tiivis yhteistyö ja verkostoituminen työelämän toimijoiden kanssa on hyvin tärkeää. Siihen ei riitä työharjoittelukäynnit, vaan on aktiivisesti luettava ja seurattava tuoreimpia uutisia opetattavista asioista.Yrittäjyys on nouseva teema jo peruskoulussa. Yrittäjyyskasvatus on yksi aihe laaja-alaisista oppimiskokonaisuuksista, joita käsitellään etenkin monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa (mok-viikko). Mok-viikolla voidaan esimerkiksi ideoida jonkin teeman alla liikeideaa ja myös toteuttaa niitä. Yrittäjyyden osa-alue opinnoissa onkin ollut minulle aiemmin tuntematon alue. Yrittäjyyskasvatuksen peruskäsitteisiin, yrittäjyyden yhteiskunnalliseen merkitykseen osana koulutusta ja opettajan työtä sekä ohjauksessa, opeuksessa ja arvioinnissa hyödynnettäviin yrittäjyyttä tukeviin verkostoihin tutustun yrittäjyyskasvatuksen osaamismerkeissä (1-3).
Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen
Työssäni olen päässyt osallistumaan kansainväliseen Comenius-projektiin. Viiden eri maan kesken tehtiin tiivistä yhteistyötä tutkien eri teemoja (esim. Mitä vesi merkitsee asuinalueellamme tai vuodenajan vaihtelut). Saimme koulullemme kansainvälistä tuulahdusta opettajavieraista ja muutamista oppilasvieraista. Koulultamme lähti myös vuorollaan opettajia tutustumaan eri maiden koulunkäyntiin sekä viemään koulumme tuotoksia ja terveisiä muille jaettavaksi. Nykyisinkin eri koulutuksen asteille on tarjolla useita mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön. Ammattilliselle koulutukselle/korkeakoulutukselle on tarjolla mm. Erasmus+ ohjelma, jonka tarkoituksena on kohentaa koulutuksien kansaivälistymistä ja laatua. E+ ohjelma on vaihto- ja yhteistyöohjelma. Ohjelman kautta on mahdollisuus hakeutua vaihto-opiskelijaksi tai työharjoitteluun, myös opettajavaihdot ovat mahdollisia. Opiskelijavaihdot tuovat opettajille velvoitteita toteuttaa opintokokonaisuuksia myös englanniksi. Kansainvälinen yhteistyö tuokin vaatimuksen englannin kielen taitoon ja etenkin rohkeutta käyttää sitä.
Monikulttuurisuus oppilaitoksissa on maahanmuuton vuoksi yhä kasvava. Opetusharjoittelussani näin usean alkavan maahanmuutajaryhmän aloituksen heidän opinnoissaan suomen kielestä ja kulttuurista. Myös ryhmä, jossa olin suorittamassa opetusharjoitteluani on tehnyt yhteistyötä maahanmuuttajaryhmän kanssa. Ryhmät toteuttavat yhteistyössä esimerkiksi vanhusten toimintaa. Tämäkin oppilaitos on siis hyvin monikulttuurinen oppimisympäristö. Kulttuurinen moninaisuus näkyy oppilaitoksen arjessa, mutta myös oppilaitoksen yhteisissä tapahtumissa ja juhlissa. Aiempaa omaa kokemusta monikulttuurisesta oppilaitoksesta on perusopetuksen puolelta. Olen työskennellyt valmistavassa opetuksessa, jossa ryhmä maahanmuuttajalapsia opiskeli suomen kieltä ja kulttuuria sekä muita perusopetuksen oppiaineita. Valmistava opetus kestää yhden lukuvuoden ja osan opiskeltavien oppiaineiden (ku, mu ja li) opetus oli integroitu vastaavan ikäluokan opetusryhmään.
Arvo-osaaminen
Opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja osallisuus ovat tärkeitä periaatteita, joiden mukaan opettajan tulisi toimia joka päivä oppilaittensa parissa. Eettiset periaatteet ja opetus- ja kasvatusalan arvopohja ovatkin kulkeneet koko työurani ajan mukana ja pidän niitä ja niiden mukaan toimimista todella tärkeänä. Kuitenkin tässäkin osa-alueessa osaamisen itsearvioinnin keskiarvo parani alku- ja väliarviointiin verrattuna. Opinnot ovat antaneet varmuutta ja lisätietoa alueen asioista. Esimerkiksi opinnoissa tutustuin ensimmäistä kertaa opettajan valaan, Comeniuksen valaan. Vala on laadittu opettajan tueksi ja ohjeeksi ja sen tavoitteena on vahvistaa keskeisten arvojen ja eettisten periaatteiden toteutumista opettajan työssä.
Lisäksi oppilaitoksilla on omat arvoperustat, joihin opettajana on tutustuttava ja toimittava niiden mukaan. Esimerkiksi oppilaitos, jossa suoritin opetusharjoitteluni toteuttaa internaattipedagogiikkaa ja yhteisöllisyyteen pohjautuvaa toimintatapaa. Internaattipedagoginen ajattelu perustuu itsensä kehittämiseen ja vahvuuksien tunnistamiseen. Sen taustalla on oppimiskäsitys, jossa korostuvat muun muassa elämän kokonaisuus, kodinomaisuus, aito sosiaalinen ympäristö, vastuullisuus toisista ihmisistä, joustavuus, vapaus, luovuus ja itsensä toteuttaminen sekä reflektointi.
Arvo-osaamiseen kuuluu myös kestävän kehityksen periaatteet. Kestävä kehitys on paikallista, alueellista ja maailman laajuista yhteiskunnallista muutosta, jonka tarkoituksena on turvata nykyiselle ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävän kehityksen toteuttaminen yhdessä on tärkeää. Jokaisen halu kestävien valintojen tekemiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on merkittävää, sillä toimiva ja kestävä yhteiskunta takaa myös hyvinvoinnin. Kestävien ratkaisujen löytämisessä on myös tärkeää huomioida tietojen ja taitojen tehokas hyödyntäminen. Kestävän kehityksen periaatteissa huomioidaan myös luonnon kantokyvyn rajallisuus. Ihmisten määrän kasvaessa on yhä tärkeämpää toimia luonnon uusiutumis- ja kantokyvyn ehdoilla. Kestävää kehitystä voidaan tarkastella esimerkiksi ekologinen kestävyyden (säästeliäs energian, veden ja materiaalien käyttö), kulttuurisen kestävyyden (hyväksytään ihmisten erilaisuus, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus, tasavertaisuus), sosiaalisen kestävyyden (oppilaitosturvallisuus, opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi, osaamisen vahvistaminen) ja taloudellisen kestävyyden (resurssisuunnittelu, elinkaariajattelu, kierrätys) teemoilla. Moni oppilaitos on sitoutunut kestävän kehityksen teemojen mukaan toimimiseen. Vastuullisena opettajana haluan olla esimerkkinä myös opiskelijoille kestävän kehityksen mukaisesta toimimisesta.
Lainsäädäntöosaaminen
Lainsäädäntö on velvoittava ohjenuora opettajan työssä. Eri kouluasteille on oma lakitekstinsä. Laki ammatillisesta koulutuksesta ohjeistaa toisenasteen koulutusta ja ammattikorkeakoululaki ohjeistaa ammatikorkeakoulun opettajia. Lainsäädännöstä löytyvät ohjeet opiskelijavalinnoista opintojen loppuun asti.
Lisäksi on liuta muita lakeja ja asiakirjoja, jotka velvoittavat ammatillista opettajaa. Näistä mieleenpainuvimpana voisi nostaa tekijänoikeuslain. Opetusharjoittelun olen suunnitellut ja toteuttanut sekä tehnyt opiskelija arviointia parhaani mukaan noudattaen lainsäädäntöä.
Tutkimus- ja kehittämisosaaminen
Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa on eroavaisuuksia ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Korkeakoululaitoksien TKI-toimintaan kuuluu erottomattomasti julkaisutoiminta. Myös koulutuksen rahoittajat vaativat tutkimusta ja siihen liittyvää julkaisutoimintaa.Ammatillisen koulutuksen TKI-toiminta vaikuttaa enemmänkin oppilaitoksen kehittämiseltä. Hankkeisiin ja projekteihin hakeudutaan oppilaitoksen toiminnan monipuolistamiseksi ja kehittämiseksi. Esimerkiksi uusi ammatillisen koulutuksen reformi on tuonut tullessaan useita hankkeita reformin juurruttamiseksi oppilaitosten käytäntöihin. Myös työelämälähtöisyys näkyy ammatillisen koulutuksen hankkeissa. Siihen myös laki velvoilttaa. Opetusharjoittelussa pääsin tutustumaan oppilaitoksen hanketoimintaan ja siellä oli useita hankkeita juuri reformin puitteissa: Amis osaa, Parvessa parempi ja Laatusampo, jotka jokainen omalta taholtaan tuovat reformin uudistuksia oppilaitoksen käytänteihin. Hankkeiden kautta haetaan pysyvää muutosta oppilaitoksen ja opettajien toimintaan, joten kehittämistyö käy käsi kädessä opetuksen kanssa.
Kehittämisosaamiseen liittyy myös oman toiminnan arviointi ja kehittäminen palautteen perusteella. Osaamisen itsearvioinnissa oman toiminnan ja pedagogisen osaamisen arvioinnissa ei muutosta tapahtunutkaan, toisin kuin oppilaitoskohtaisessa TKI-toiminnan tuntemisen ja opetukseen integroinnin osa-alueessa (huima ykkösestä neloseen). Pidän vahvuutenani palautteen keräämistä ja oman toiminnan muokkaamista sen mukaisesti. Palutteen kerääminen ei tapahdu vain tiettyinä ajankohtina vaan se on kokoaikaista. Opetusharjoittelussa pyrin toteuttamaan opetusta opiskelijalähtöisesti tutustumalla heidän tapaansa oppia ja ymmärtää asioita. Vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa pystyi keräämään palautetta jokaisesta opetuskerrasta ja sen avulla pystyin painottamaan esimerkiksi konkretisoinnin merkitystä asioiden ymmärtämisessä. Vaikka keräänkin havainnoimalla palautetta omasta toiminnastani, myös kirjallinen palaute on hedelmällistä. Opetusharjoittelussa keräsin harjoittelun puolivälissä palautteen kyselylomakkeella ja lopussa Kahoot:ia hyväksikäyttäen.
Miten oma alasi kehittyy nyt ja tulevaisuudessa?
Ajattelen nyt oman alani kehittymistä ja tulevaisuuden näkymiä harjoittelupaikani ja oman työni pohjalta. Olen siis pitkään tehnyt työtäni koulunkäynninohjaajana ja harjoitteluni toteutin koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ammattitutkinnossa. Ohjaajat työskentelevät koulumaailmassa eri asteilla mahdollistaen oppimisen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tätä työtä tehdään yhteistyössä opettajien, erityisopettajien ja eri terapeuttien kanssa.
Koulumaailma muuttuu ja kehittyy. Sen muutokset vaikuttavat myös ohjaajakoulutukseen. Peruskouluissa on nyt nähtävissä suurten kouluyksiköiden, avointen oppimisympäristöjen ja isojen opetusryhmien aikakausi. Eletään myös inkluusion aikaa, joten ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä. Tähän lisätään digitalisoitumisen ihannointi. Oppikirjoja ei enään välttämättä tilata, vaan käytetään ainoastaan digitaalisia oppimisympäristöjä. Suurissa opetusryhmissä voi olla käytössä rinnakkaisopettajuus, mutta silti ohjaajien ammattitaitoa tarvitaan erilaisten oppijoiden tukemiseen. Monelle, jolla on oppimisvaikeuksia on haastavaa seurata opetusta ja löytää oleellinen tieto digitaalisesta materiaalista, he häiriintyvät avoimissa ympäristöissä ja tarvitsevat erityistä tukea oppimistehtävissään sekä huomion kohdentamisessa.
Nykyisin puhutaan myös koulujen eriarvoistumisesta. Toisaalta itse koulu ei eriarvoistu, vaan ympäröivä yhteiskunta eriarvoistuu: Kouluissa näkyy asuinalueiden sekä vanhempien koulutustaustan vaikutus lasten oppimistuloksiin. Jo Rovaniemen kokoisessa kaupungissa on kuulunut oppilasaineksen hurjasta vaihtelusta kaupungin kouluja verrattaessa. Myös monikulttuuristuminen näkyy perusopetuksessa. Maahanmuuttajat tuovat myös omia erityispiirteitään tietyille alueen kouluille.
Tulevaisuudessa myös motivoinnin osuus opettamisessa ja ohjaamisessa korostuu. Oppijat ovat hyvin tietoisia opetettavista asioista ja kriittisiä siitä mitä heille opetetaan. Yhä useammalle nuorelle täytyy perustella miksi asioita opiskellaan ja mihin tietoa voisi käyttää. Samalla tiedon haun merkitys kasvaa. Enään ei opetella ulkoa kirjoista, vaan tärkeintä on osata hakea ja valita tieto luotettavasta lähteestä.
Haasteena näen myös ohjaajien työn arvostuksen puutteen sekä tiukentuneen tietosuojalain vaikutuksen ohjaajan työhön. Ohjaajan työn kannalta olisi ensisijaisen tärkeää saada tieto ohjattavan erityistarpeista, saada luettavakseen kuntoutussuunnitelmat ja muut asiakirjat sekä osallistua ohjattavaa koskeviin palavereihin. Tämä tuntuu itsestään selvyydeltä, mutta näin ei todellisuudessa aina toimita. Uusien ohjeistusten mukaan vain opettajalla ja erityisopettajalla on oikeus käsitellä oppilaan tietoja. Toisekseen ohjaajan työtä arvostetaan liian vähän. Joskus palavereihin osallistuminen jopa kielletään, koska on ohjaaja (kieltoa ei tee huoltajat, vaan eri asiantuntijat). Yleistää ei kuitenkaan saa. Kouluissa vallitsee eri kulttuurit ja toimintatavat, ja näin ollen eri kouluissa myös ohjaajien arvostus ja tiedon jakaminen vaihtelevat.
Miten ylläpidän ammatillisen opettajan osaamistani ja edistän kasvua kohti hyvää ammatilista opettajuutta?
Koska ohjaajan työ muuttuu koulumaailman muuttuessa ja kehittyessä, on myös ammatillisen opettajan pysyttävä työelämän muutoksien mukana. Tärkeimpänä ammatillisen opettajan osaamisen ylläpitäjänä pidän hyvää ja tiivistä työelämäyhteyttä. Verkostot ohjaavat siten ammatillisen opettajan opetusta työelämälähtöiseen suuntaan. Myös kansainvälisiin verkostoihin hakeutuminen on opettajuuden kehittymiselle tärkeää. Erasmus+ hankkeessa on tehty valmis verkosto eurooppalaiseen yhteistyöhön; “eTwinning on eurooppalainen kansainvälistymisen verkkotyökalu opettajille ja päiväkotien henkilökunnalle.” (eTwinning mainos) Aion käyttää tätä sivustoa hyväkseni tulevaisuudessa. Samalla itsenäinen peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen muutosten/ kehityksen seuraaminen ja uusimpien tutkimusten tarkastelu edistää ammatillisen opettajan osaamista.
Henkilökohtaisesti koen, että yrittäjyys on heikkolenkkini. Kuitenkin tiedän, että yrittäjyyskasvatus on yksi tärkeimmistä tämän päivän opettajuuden osaamisalueista. Tätä silmälläpitäen seuraan mahdollisuuksia yrittäjyyskasvatusta sivuaviin kursseihin. Yes-verkoston kautta pääsen hyvin alulle. Se on nettisivusto, jossa yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaverkosto kouluttaa opettajia, kehittää koulutusta, rakentaa koulu-yritysyhteistyötä ja tarjoaa materiaaleja yrittäjyyskasvatukseen eri kouluasteille. Myös Trallan yrittäjyyskasvatussivustolta löytyy tietoa ja koulutusta.
Hakeutumalla avoimin mielin eri koulutuksiin saa tukea osaamiselleen ja omaan opettajuuteen. Kehittyminen on väistämätöntä, jos opettajana pitää mielensä avoimena muutoksille ja uusille ideoille. Opettajalla on oltava kokeilunhalua.
Koko työyhteisössä ja organisaatiossa hanketoiminta ja niihin aktiivinen hakeutuminen on kehityksen kannalta oleellista. Se on myös ammatillisen koulutuksen ja toiminnan kannalta oleellista. Hanketoiminnalla kehitetään osaamista ja koulutuksen laatua, mutta myös moni koulutus ja kurssi saavat rahoituksen hankkeiden kautta.
Niin henkilökohtaisen kuin työyhteisön osaamisen kehittymisen kannalta näen tärkeänä seuraavien arvojen ja periaatteiden toteutumisen: Toisen työn arvostaminen, avoin tiedon jakaminen, avoin yhteistyö ja aito dialogi työyhteisössä edistävät hyvinvointia ja sitä kautta kehittymistä. Oppilaitoksissa on eri nimikkeillä työskenteleviä ihmisiä ja heillä on sama päämäärä, joten kukaan ei hyödy itsensä tai toisen nostamisesta jalustalle “parempana tai korkeampi arvoisena” työntekijänä. Jokaisella työyhteisön jäsenellä ei ole mahdollista päästä kaikkiin koulutuksiin ja jokaisella ei ole samaa osaamisvahvuutta, joten avoin tiedon jakaminen vahvistaa koko yhteisöä. Lisäksi avoin yhteistyö ketään vähättelemättä sekä aito dialogi edistää työyhteisön jokaista työntekijää kehittymään omassa työssään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti